Mitä sitten kun menee rikki

Netin syövereissä seikkaillessani päädyin lukemaan menetelmästä joka Japanissa on perinne, jota kutsutaa nimellä kintsugi. Kun jokin esine menee rikki, sitä ei heitetä pois tai yritettäisiin korjata entisensä näköiseksi, se korjataan kultaliimalla.

Sen sijaan, että yritettäisiin saada rikkimennyt mahdollisemman näkymättömäksi, korostetaankin sen halkeamia, sirpaleita ja säröjä . Korjatusta esineestä tulee silloin vielä oikeastaan kauniinpi juuri sen vuoksi, että nyt siinä on jotain yksillöllistä, kaunista ja ainutlaatuista. 

Tästä tuli mieleen esimerkiksi parisuhde. Auttaako siinä kultaliima?

Perinteeseen liittyy usein se, että rikki mennyt korjataan niin suurella lempeydellä ja hartaudella, että siihen käytetään arvokkaimpia materiaaleja ja aikaa huomattavan paljon. Voisiko nämä lempeys, hartaus ja aika olla juuri niitä kultaliimoja?

Kerran rikki mennyt  ei koskaan ole täysin entisellään, mutta korjattuna se on omalla tavallaan entistä eheämpi ja vahvempi.